17.3.2009

Asian tausta

Phoenix International Beteiligungs GmbH:n (jäljempänä Phoenix) omistusoikeuden Tamro Oyj:ssä kasvettua 13.8.2003 tehdyn kaupan seurauksena 58,9 prosenttiin osakkeista Phoenixille oli syntynyt Tamro Oyj:n yhtiöjärjestyksen 12 §:n mukaan velvollisuus lunastaa muut Tamro Oyj:n osakkeet. Phoenix oli 3.9.2003 julkistetulla ostotarjouksella tarjoutunut ostamaan kaikki liikkeeseen lasketut Tamro Oyj:n osakkeet sekä optio-oikeudet 4,51 euron hinnasta osakkeelta. Tarjottu hinta oli määräytynyt Tamro Oyj:n yhtiöjärjestyksen 12 §:n perusteella.

Ostotarjouksen hyväksymiselle varatun ajan päätyttyä 6.10.2003 Phoenixin hallussa oli ollut noin 94,26 prosenttia Tamro Oyj:n osakkeista ja osakkeiden tuottamista äänistä. Koska Phoenixin omistusoikeus oli ylittänyt 2/3 Tamro Oyj:n osakkeiden äänimäärästä, Phoenix oli arvopaperimarkkinalain mukaan ollut velvollinen tekemään lunastustarjouksen lopuista Tamro Oyj:n osakkeista ja optio-oikeuksista. Myös tämän lunastustarjouksen mukainen hinta oli ollut 4,51 euroa osakkeelta.

Lunastustarjousajan päättyessä 10.12.2003 Phoenixin osuus Tamro Oyj:n osakkeista oli noussut 99,3 prosenttiin. Lähes 6 900 Tamro Oyj:n osakkeenomistajaa kaikkiaan noin 8 200 osakkeenomistajasta oli hyväksynyt joko Phoenixin ostotarjouksen tai lunastustarjouksen.

Kun Phoenixin omistusoikeus oli näin ylittänyt 9/10 Tamro Oyj:n osakkeista, Phoenixilla oli osakeyhtiölain (734/1978) 14 luvun 19 §:n mukaisesti ollut oikeus käyvästä hinnasta lunastaa omistukseensa kaikki Tamro Oyj:n osakkeet. Phoenix oli 15.12.2003 ilmoittanut Tamro Oyj:lle käyttävänsä osakeyhtiölain sanottuun säännökseen perustuvaa oikeuttaan lunastaa osakkeet ja käynnistävänsä välimiesmenettelyn. Lunastusvaatimuksessa Phoenix oli ilmoittanut osakkeiden käyväksi hinnaksi 4,51 euroa osakkeelta.

Phoenix oli 15.4.2004 välimiesoikeudessa muuttanut vaatimustaan siten, että Tamro Oyj:n osakkeiden lunastushinnaksi tuli vahvistaa 4,51 euroa osakkeelta ja, mikäli Tamro Oyj:n yhtiökokous päätti jakaa osinkoa vuodelta 2003 ja mikäli vähemmistöosakkeenomistajat saivat osingon hyväkseen, osinko oli vähennettävä vahvistettavasta lunastushinnasta täysimääräisesti.

Tamro Oyj:n yhtiökokous oli 29.4.2004 päättänyt jakaa vuodelta 2003 osinkoa 0,30 euroa osakkeelta. Välimiesmenettelyn aikana Phoenix oli vaatinut, että Tamro Oyj:n osakkeen lunastushinnaksi tuli vahvistaa 4,21 euroa osakkeelta.

Asiassa oli riidatonta, että Tamro Oyj:n osakkeen käypä hinta lunastusvaatimuksen esittämishetkellä 15.12.2003 oli ollut 4,51 euroa.

Välitystuomio 7.7.2004

Keskuskauppakamarin Phoenixin pyynnöstä osakeyhtiölain (734/1978) nojalla asettama välimiesoikeus lausui, että Tamro Oyj:n osakkeen käypä hinta määräytyi lähtökohtaisesti lunastusvaatimuksen esittämispäivän 15.12.2003 ja sitä edeltävän ajan käyvän hinnan mukaan. Ratkaiseva merkitys oli annettava Phoenixin enemmistöosakkeista maksamalle kauppahinnalle, Tamro Oyj:n osakkeiden lunastustarjousmenettelyssä maksetulle hinnalle ja Tamro Oyj:n osakkeen pörssikurssille ennen lunastusvaatimuksen esittämistä. Näiden kaikkien tekijöiden perusteella välimiesoikeus katsoi osakkeen käyväksi arvoksi lunastusvaatimusta tehtäessä 4,51 euroa osakkeelta.

Osingonjaon vaikutuksesta lunastushintaan välimiesoikeus lausui, ettei laissa ollut edellytetty kompensaatiota lunastushinnan maksamisen siirtymistä koskevalta ajalta lukuunottamatta lunastushinnalle omistusoikeuden siirtymishetkestä suoritettavaa korkoa. Osakkeenomistajien yhdenvertaisuuden periaatteesta ei myöskään voitu johtaa muille osakkeenomistajille tulevaa kompensaatiota heille tulevien maksujen lykkäyksen perusteella. Kun muut osakkeenomistajat olivat päättäneet olla hyväksymättä Phoenixin lunastustarjousta, he olivat suhteessa lunastuksen hyväksyneisiin osakkeenomistajiin valinneet mahdollisuuden saada korkeamman tai alemman lunastushinnan eli "ei yhdenvertaisen" -ratkaisun mahdollisuuden.

Osakkeella kunakin ajankohtana oleva käypä hinta, pörssiosakkeen osalta yleensä markkinahinta, sisälsi yhtiöön kohdistuvat tulevaisuuden odotukset mukaan lukien osinko-oikeuden. Tamro Oyj:n osakkeen markkinahintaan oli lunastusvaatimusta edeltäneenä ajankohtana sisältynyt odotusarvo maksettavasta osingosta. Siitä seikasta, siirtyikö osakkeiden omistusoikeus välimiesmenettelyn aikana ennen vai jälkeen osingonjakopäätöksen, ei voinut koitua etua jollekin osapuolelle. Lunastajan velvollisuutta suorittaa lunastettavista osakkeista lunastusvaatimuksen mukainen käypä hinta vastasi oikeus saada osakkeeseen tuon hetken mukaan liittyvät taloudelliset etuisuudet. Riski siitä, että osinko kyetään maksamaan, oli myös siirtynyt lunastusvaatimuksen tekemisellä lunastajalle. Riskiä tuli vastata oikeus osingon tuottamaan etuuteen silloinkin, kun lunastushinta käytännön syistä oli vahvistettavissa vasta osingonjakopäätöksen jälkeen.

Yrityksen ja osakkeiden ostajan kannalta oli samantekevää, missä suhteessa aikaisemmille osakkeenomistajille tuleva etuus maksettiin, kauppahintana vai osinkoina. Sama koski myös myyjää. Tämä periaate oli ulotettavissa myös vähemmistöosakkeiden lunastustilanteeseen. Siitä seikasta, että lunastettaville osakkeille maksettava osinko yhtiöoikeudellisesti kuului vähemmistöosakkaille, ei seurannut, etteikö etuutta tulisi ottaa huomioon lunastushintaa määrättäessä. Tästä periaatteesta oli poikettu vain erityisistä yksittäistapaukseen liittyvistä syistä, kuten ajan kulumisen vuoksi lunastusvaatimuksen ja lunastuksen vireillepanon välillä.

Omistusoikeus osakkeisiin ja oikeus osinkoon olisivat olleet tosiasiassa siirrettävissä Phoenixille viimeistään kannevaatimuksen esittämisen jälkeen ja siis ennen osingonjakoa välimiesoikeuden hyväksymää vakuutta vastaan. Osa vastaajista oli vaatinut suullista käsittelyä ennen omistusoikeuden siirtämistä, mihin välimiesoikeus oli suostunut. Kun lausumien esittämiseen kohtuudella varattava aika ei ollut mahdollistanut omistusoikeuden siirtämistä ennen osingonjakoa, tämä seikka ei voinut jäädä lunastajan tai muun osapuolen vahingoksi. Lunastusmenettelyn ajoittuminen osingonjakoon nähden oli täysin satunnainen seikka. Välimieskäytännössä oli ollut periaatteena, että lunastusvaatimusta myöhemmillä kohdeyhtiöön liittyvillä tapahtumilla ei ollut merkitystä lunastushintaa määrättäessä. Yhtiön lunastusvaatimuksen esittämisen jälkeen jakamaa osinkoa ei voitu pitää seikkana, joka millään tavoin liittyisi tuloksentekokykyyn, eikä sanotusta periaatteesta siten saatu ohjetta jaetun osingon suhteen.

Osingolla vähennetty lunastushinta yhdessä osingon kanssa vastasi Phoenixin lunastusvaatimuksessa esittämää hintaa.

Edellä mainituilla perusteilla välimiesoikeus katsoi, että Tamro Oyj:n lunastusvaatimuksen jälkeen jakama osinko 0,30 euroa osakkeelta tuli vähentää lunastusvaatimuksessa tarkoitetusta lunastushinnasta. Välimiesoikeus vahvisti Tamro Oyj:n osakkeen lunastushinnaksi 4,21 euroa osakkeelta.

Kanteet Helsingin käräjäoikeudessa

I Uskotun miehen kanne

Uskottu mies lausui Phoenixiä vastaan ajamassaan kanteessa, ettei Tamro Oyj:n maksamaa osinkoa voitu vähentää lunastushinnasta. Osakeyhtiölain mukainen lunastusvaatimus oli sen tekijää sitova, kun lunastaja ei ollut tehnyt osinkoa koskevaa varaumaa lunastusvaatimusta esittäessään. Osakkeenomistajilla oli ollut oikeus luottaa siihen, että he saavat vähintään 4,51 euroa osakkeelta lunastushintana lunastusmenettelyssä.

Oikeuskäytännössä ei lunastushintaa arvioitaessa huomioon ollut otettu lunastusvaatimuksen esittämisen jälkeisiä tapahtumia. Lunastaja olisi voinut lykätä osinkopäätöksen lunastusmenettelyn jälkeiseen aikaan, jolloin lunastaja olisi saanut osingon kokonaan itselleen. Oikeuskäytännössä sitä, että yhtiö oli jättänyt osingot maksamatta lunastusmahdollisuuden synnyttyä, ei ollut otettu huomioon osakkeen arvoa korottavana tekijänä eivätkä osakkeenomistajat olleet saaneet kompensaatiota saamatta jääneestä tulevaisuuden tuotosta.

Tamro Oyj:n osakkeen käypä hinta oli ollut 4,51 euroa, mikä määrä lunastajan tuli maksaa osakkeenomistajille korkoineen. Se, että lunastaja määräysvallan haltijana oli lunastusmenettelyn kestäessä päättänyt Tamro Oyj:n jakavan 0,30 euroa osinkoa osakkeelta, ei voinut olla perusteena sille, että lunastushintaa alennettaisiin osingon määrällä. Lunastajan tekemä päätös osingonjaosta ei ollut sellainen olosuhteiden muutos, joka tulisi ottaa huomioon lunastusmenettelyssä lunastushintaa alentavana tekijänä. Oli epätavallista, että yhtiö maksoi osinkoa lunastusmenettelyn käynnistyttyä. Markkinat olivat lunastusilmoituksen saatuaan lähteneet siitä, ettei osinkoa jaeta eikä markkinahinta 4,51 euroa siten sisältänyt odotusarvoa tulevaisuudessa maksettavasta osingosta.

Lunastusmenettelyssä lunastushinnan suorittaa lunastaja. Osingon puolestaan maksaa lunastuksen kohteena oleva yhtiö. Lunastaja sai perusteetonta etua, jos lunastuksen kohteena oleva yhtiö maksoi lunastajan puolesta osan lunastushinnasta. Muut osakkeenomistajat eivät saaneet vastaavaa etua. Asiaa oli tarkasteltava osakkeenomistajien yhdenvertaisuuden kannalta.

Uskottu mies vaati, että 7.7.2004 annettu välitystuomio kumotaan siltä osin kuin lunastushinnan vähennyksenä oli otettu huomioon Tamro Oyj:n vuonna 2004 maksama osinko 30 senttiä osakkeelta ja lunastushinnaksi oli vahvistettu 4,21 euroa osakkeelta. Uskottu mies vaati, että osakkeen lunastushinnaksi vahvistetaan 4,51 euroa osakkeelta.

Vastaus

Phoenix vastusti kannetta ja vaati sen hylkäämistä.

Phoenixin lunastusvaatimuksen esittämisen jälkeen Tamro Oyj:n osakkeesta irronnut osinko oli sellainen yksittäistapauksessa asiaan vaikuttava seikka, joka oli osakeyhtiölain (734/1978) 16 luvun 5 §:n 2 momentin mukaisesti otettava huomioon Tamro Oyj:n osakkeen lunastushintaa määrättäessä.

Osakkeen 4,51 euron markkinahintaan oli sisältynyt lunastusvaatimuksen esittämishetkellä 15.12.2003 odotusarvo tulevaisuudessa maksettavasta osingosta. Koska osinko-odotus oli realisoitunut Tamro Oyj:n yhtiökokouksen 29.4.2004 tekemän osingonjakopäätöksen johdosta 0,30 euron suuruisena osinkona, se tuli vähentää vahvistettavasta lunastushinnasta. Näin varmistettiin, etteivät lunastusmenettelyyn osallistuneet Tamro Oyj:n osakkeenomistajat päässeet perusteetta parempaan asemaan kuin ne Tamro Oyj:n osakkeenomistajat, jotka olivat hyväksyneet Phoenixin osto- tai lunastustarjouksen. Tamro Oyj:n osakkeen osakeyhtiölain mukainen käypä hinta oli 4,21 euroa osakkeelta.

Maksetun osingon huomioon ottamista puolsi erityisesti osakkeenomistajien yhdenvertaisuuden vaatimus. Osingolla vähennetty lunastushinta yhdessä osingon kanssa vastasi Phoenixin lunastusvaatimuksen mukaista hintaa. Oikea osakeyhtiölain mukainen käypä hinta oli 4,21 euroa osakkeelta.

II X:n kanne

X lausui Phoenixia vastaan ajamassaan kanteessa, että välimieskäytännössä ei lunastusvaatimuksen jälkeisiä tapahtumia ollut otettu huomioon osakkeen lunastushintaa määrättäessä.

Osingonjako kohteli tasapuolisesti kaikkia Tamro Oyj:n osakkeenomistajia. Osinkoa ei maksettu lunastajan omaisuudesta, vaan sen yhtiön omaisuudesta, jota lunastus koski. Sekä lunastaja että vähemmistöosakkeenomistajat saivat osingon, joten yhdenvertaisuusperiaate toteutui.

Välimiesmenettelyssä vastaajina olleet eivät voineet olla vastuussa siitä, milloin kannekirjelmä tehtiin.

Koska osingonjakoehdotus oli tehty lunastusvaatimuksen jälkeen, sitä ei voitu ottaa huomioon osakkeen lunastushintaa määrättäessä. Jotta osinko olisi voitu ottaa huomioon lunastushintaa määrättäessä, lunastajan olisi pitänyt tehdä varauma lunastushinnan alentamisesta siltä varalta, että osinkoa jaetaan.

Tamro Oyj:n osakkeen kurssi oli 29.4.2004 pidetyn yhtiökokouksen jälkeen pysynyt ennallaan. X oli ostanut yhtiökokouksen jälkeen Tamro Oyj:n osakkeita. Kun hän ei ollut saanut osinkoa, yhdenvertaisuus ei ollut toteutunut.

X vaati, että Tamro Oyj:n osakkeen lunastushinta korotetaan 4,51 euroon osakkeelta.

Vastaus

Phoenix vastusti X:n kannetta ja vaati sen hylkäämistä samoilla perusteilla kuin uskotun miehen kanteen hylkäämistä.

Lisäksi Phoenix lausui, että osingon irtoaminen oli näkynyt Tamro Oyj:n osakkeen pörssikurssissa. Markkinoiden saatua tiedon osingonjakopäätöksestä osakkeen ostotarjoushinta oli pudonnut osingon määrällä.

Käräjäoikeuden tuomio 31.5.2005

Käräjäoikeus lausui, että osakeyhtiölain (734/1978) 14 luvun 19 §:n 1 momentin mukaan vähemmistöosakkeiden lunastushinta tuli määrätä käyväksi hinnaksi. Mainitun lain 16 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan välimiesten oli osakkeiden lunastushinnan määrätessään otettava huomioon kaikki kussakin yksittäistapauksessa asiaan vaikuttavat seikat.

Oikeuskirjallisuudessa ja välimieskäytännössä oli katsottu, että osakeyhtiölain 14 luvun 19 §:n nojalla vahvistettava osakkeen käypä hinta määräytyi pääsääntöisesti lunastusvaatimuksen esittämisajankohdan ja sitä välittömästi edeltäneen ajan mukaan. Lunastusvaatimuksen esittämisen jälkeisiä tapahtumia ei yleensä otettu huomioon osakkeen lunastushintaa määrättäessä. Lunastusvaatimuksen esittämishetkellä riski lunastuksen kohteena olevan yhtiön osakkeen arvon kehittymisestä siirtyi lunastajalle.

Asiassa oli riidatonta, että Tamro Oyj:n osakkeen käypä hinta oli lunastusvaatimuksen esittämishetkellä 15.12.2003 ollut 4,51 euroa.

Phoenix oli alunperin vaatinut välimiesoikeutta vahvistamaan Tamro Oyj:n osakkeiden lunastushinnaksi 4,51 euroa osakkeelta, mikä määrä vastasi Tamro Oyj:n yhtiöjärjestyksen 12 §:n ja arvopaperimarkkinalain 6 luvun 7 §:n mukaisissa tarjousmenettelyissä osakkeenomistajille maksettua hintaa. Tamro Oyj:n yhtiökokous oli 29.4.2004 päättänyt jakaa vuodelta 2003 osinkoa 0,30 euroa osakkeelta, minkä määrän Phoenix oli välimiesoikeudessa vaatinut vähennettäväksi alunperin esittämästään lunastushinnasta.

Päätös osingonjaosta oli tehty lunastusvaatimuksen esittämisen jälkeen. Lunastusvaatimuksen esittämishetkellä ei ollut ollut tietoa välimiesmenettelyn kestosta eikä lunastusmenettelyn aikana mahdollisesti jaettavasta osingosta. Käräjäoikeus katsoi, että Phoenix ei ollut voinut ottaa huomioon vähemmistöosakkeenomistajille jaettavaa osinkoa lunastusvaatimusta esittäessään eikä Phoenixilla siten ollut ollut lunastusvaatimuksen esittämisen yhteydessä mitään syytä tehdä osingonjakoa koskevaa varaumaa. Alkuperäinen lunastusvaatimus ei olosuhteiden muuttumisen vuoksi sitonut Phoenixia, vaan yhtiöllä oli ollut peruste muuttaa vaatimustaan, vaikka osinkoa koskevaa varaumaa ei ollut tehty.

Käräjäoikeus katsoi, kuten välimiesoikeus, että käyvän hinnan määräytymisajankohtaa koskevasta periaatteesta ei saatu ohjetta jaetun osingon suhteen, koska Tamro Oyj:n lunastusvaatimuksen esittämisen jälkeen jakamaa osinkoa ei voitu pitää sellaisena seikkana, joka millään tavoin liittyisi yhtiön tuloksentekokykyyn.

Lunastushinnan määrittäminen tuli tehdä ottamalla huomioon yleisten arvostusperiaatteiden ohella myös kunkin yksittäistapauksen erityispiirteet. Mitään seikkaa ei siten ollut suljettu pois arviointiperusteena.

Välimieskäytännössä oli yleisesti katsottu, että osakkeiden todellisella arvolla tarkoitettiin osakkeille kuuluvaa osuutta siitä kauppahinnasta, minkä yhtiön tilasta ja tuloksesta täysin tietoinen potentiaalinen ostaja normaalisti olisi halukas maksamaan yhtiön koko osakekannasta.

Käräjäoikeus hyväksyi välimiesoikeuden näkemyksen siitä, että osakkeella kunakin ajankohtana oleva käypä hinta sisälsi yhtiöön kohdistuvat taloudelliset odotukset kuten osinko-oikeuden. Tamro Oyj:n osakkeen käypään hintaan oli siten lunastusvaatimuksen esittämishetkellä sisältynyt odotusarvo tulevaisuudessa maksettavasta osingosta. Kun Tamro Oyj:n varsinainen yhtiökokous oli 29.4.2004 tehnyt päätöksen osingon jakamisesta, osinko-odotus oli realisoitunut.

Henkilötodistelun perusteella oli selvitetty, että osingon maksaminen lunastusmenettelyn aikana oli poikkeuksellista ja että markkinat olivat yllättyneet Tamro Oyj:n osingonjakopäätöksestä.

Phoenixilla oli lunastusvaatimuksen esittämisen jälkeen riski siitä, että osinko kyetään maksamaan. Riskiin tuli liittyä oikeus osingon huomioon ottamiseen lunastushintaa määrättäessä silloinkin, kun lunastushinta oli vahvistettavissa vasta osingonjakopäätöksen jälkeen.

Edellä kerrotuilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, että lunastusvaatimuksen esittämisen jälkeen Tamro Oyj:n osakkeesta irronnut osinko oli sellainen yksittäistapauksessa asiaan vaikuttava seikka, joka osakeyhtiölain 16 luvun 5 §:n 2 momentin sisältämän oikeusohjeen mukaan oli otettava huomioon Tamro Oyj:n osakkeen lunastushintaa määrättäessä. Sillä ei ollut merkitystä, että Phoenix oli itse päättänyt osingonjaosta.

Osingon huomioon ottamista perusteli myös Tamro Oyj:n osakkeenomistajien yhdenvertaisuuden vaatimus. Muussa tapauksessa osakeyhtiölain 14 luvun 19 §:n mukaiseen lunastusmenettelyyn osallistuneet Tamro Oyj:n osakkeenomistajat pääsivät perusteetta parempaan asemaan kuin ne Tamro Oyj:n osakkeenomistajat, jotka olivat hyväksyneet Phoenixin osto- tai lunastustarjouksen.

X oli ostanut Tamro Oyj:n osakkeita osingonjakopäätöksen jälkeen. X:n tiedossa oli tuolloin ollut Phoenixin vaatimus osingon vähentämisestä lunastushinnasta. Se, että X ei ollut saanut mainitut osakkeet myydessään niistä maksamaansa hintaa, ei osoittanut, että yhdenvertaisuusperiaatetta olisi rikottu. X oli osakkeet ostaessaan ottanut tietoisesti taloudellisen riskin.

Osingolla vähennetty lunastushinta yhdessä osingon kanssa vastasi Phoenixin alkuperäisen lunastusvaatimuksen sekä myös osto- ja lunastustarjouksen mukaista hintaa.

Käräjäoikeus katsoi, että alkuperäisen lunastusvaatimuksen esittämisen jälkeen tapahtunut osingonjako vähensi Tamro Oyj:n osakkeen osakeyhtiölain 14 luvun 19 §:n mukaista käypää hintaa jaetun osingon määrällä. Käräjäoikeus katsoi, ettei välimiesoikeuden vahvistamaa 4,21 euron lunastushintaa ollut syytä muuttaa.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteet.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jaana Nordlund.

Helsingin hovioikeuden tuomio 22.11.2007

Uskottu mies ja X valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, että asiassa oli kysymys siitä, oliko osingonjaolla vaikutusta osakkeen lunastushintaan.

Asiassa oli riidatonta, että Tamro Oyj:n osakkeen käypä hinta oli lunastusvaatimuksen esittämishetkellä joulukuussa 2003 ollut 4,51 euroa.

Osakkeenomistajilla oli osakeyhtiölain 12 luvun (734/1978) mukaisesti oikeus yhtiöstä jaettuun voittoon. Oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, että osakkeen tuotto, esimerkiksi osinko, kuului lunastusriidan aikana vähemmistöomistajalle eikä lunastajalle. Lisäksi oli katsottu, että lunastushintaa korottavana tekijänä voitiin ottaa huomioon se, että lunastajan hyväksi tuli yhtiön tuottama tulos sen jälkeiseltä ajalta, miltä viimeksi oli maksettu osinkoa.

Phoenix ei ollut alkuperäisen lunastusvaatimuksen esittämisen yhteydessä tehnyt osingonjakoa koskevaa varaumaa. Phoenixin omistusosuus 10.12.2003 lunastustarjousajan päättyessä oli yli 99 prosenttia Tamro Oyj:n osakkeista. Phoenix oli siten käyttänyt määräysvaltaa 29.4.2004 pidetyssä yhtiökokouksessa, jossa oli päätetty jakaa osinkoa 0,30 euroa osakkeelta.

Hovioikeus katsoi, että kun osakkeen omistusoikeus oli lunastusmenettelyn aikana vähemmistöosakkaalla, tällä oli myös oikeus yhtiön suorittamaan osinkoon. Kun osakkeen käypä arvo määräytyi lunastusvaatimusta edeltävän tilanteen mukaan, osingon vähentäminen lunastushinnasta johtaisi siihen, että lunastushinta olisi alle osakkeen käyvän arvon. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoi, ettei lunastushintaa määrättäessä ollut perustetta poiketa osakkeen käyvästä arvosta ja vähentää vähemmistöosakkaalle kuuluvaa osinkoa hänelle maksettavasta lunastushinnasta.

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että kumosi välitystuomion siltä osin kuin välitystuomiossa lunastushinnaksi oli vahvistettu 4,21 euroa ja vahvisti lunastushinnaksi 4,51 euroa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hellevi Niemelä, Juha Paimela ja Riitta Virolainen. Esittelijä Kari Tuuli.

Perustelut

1. Kysymys on siitä, onko osinko, jonka jakamisesta oli päätetty lunastusvaatimuksen esittämisen jälkeen pidetyssä yhtiökokouksessa, otettava osakkeiden lunastushintaa määrättäessä huomioon lunastushintaa alentavana tekijänä osakeyhtiölain (734/1978) 14 luvun 19 §:n (145/1997) 1 momentin ja 16 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla.

2. Vuoden 1978 osakeyhtiölain 14 luvun sanotussa säännöksessä säädettiin, että osakkeenomistajalla, jolla on enemmän kuin yhdeksän kymmenesosaa yhtiön osakkeista ja kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, oli oikeus käyvästä hinnasta lunastaa muiden osakkeenomistajien osakkeet. Mainitun 16 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan välimiesten oli osakkeiden lunastushinnan määrätessään otettava huomioon kaikki kussakin yksittäistapauksessa asiaan vaikuttavat seikat.

3. Vuoden 1978 osakeyhtiölaissa ei säädetty siitä, minkä ajankohdan mukainen käypä hinta on hinnanmäärityksessä ratkaiseva. Tässä asiassa esillä olleessa välimieskäytännössä on usein katsottu, että lunastushinta oli määritettävä lunastusvaatimuksen esittämistä edeltävän käyvän hinnan perusteella. Vastaavasti on säädetty voimassa olevan osakeyhtiölain (624/2006) 18 luvun 7 §:ssä, jonka mukaan osakkeen lunastushinta on määritettävä välimiesmenettelyn vireilletuloa edeltävän ajankohdan käyvän hinnan mukaan. Määrittämällä lunastushinta lunastusvaatimuksen esittämistä edeltävän ajankohdan käyvän hinnan perusteella pyritään varmistamaan se, ettei enemmistöosakkeenomistaja ole voinut vaikuttaa vähemmistöosakkeenomistajien osakkeiden arvoon. Kun lunastajalle siirtyy sanottuna ajankohtana osakkeiden arvoon liittyvä taloudellinen riski, vähemmistöosakkeenomistajat eivät saa hyväkseen sen jälkeistä kohdeyhtiön arvonnousua eikä toisaalta heidän asemansa voi heikentyä kohdeyhtiön ja arvon alenemisen johdosta.

4. Osingonjako merkitsee yhtiön edellisiltä tilikausilta kertyneen voiton jakamista osakkeenomistajille. Osakkeen markkinahintaan vaikuttavat erilaiset tulevaisuuden odotukset kuten mahdollisen osingon suuruus. Osingonjaon mahdollinen vaikutus osakkeen pörssikurssiin on kuitenkin usein hetkellistä eikä välttämättä heijastu täysimääräisesti yhtiön osakkeisiin. Lunastusmenettelyn kohteena oleva yhtiö ei tavanomaisesti tee päätöstä osingonjaosta lunastusmenettelyn aikana.

5. Phoenix on ennen lunastusvaatimuksen tekemistä 15.12.2003 omistanut enemmän kuin yhdeksän kymmenesosaa Tamro Oyj:n osakkeista. Vähemmistöosakkeenomistajilla, jotka ovat omistaneet kaikista osakkeista vähemmän kuin yksi kymmenesosaa, ei enää ole ollut vuoden 1978 osakeyhtiölain 12 luvun 4 §:n 2 momentissa (145/1997) säädettyä oikeutta osinkoon. Osakemarkkinoilla ei näissä olosuhteissa mitä ilmeisemmin enää ole odotettu osinkoa maksettavaksi vuodelta 2003.

6. Phoenix on väittänyt, että osingon vähentämättä jättäminen merkitsisi osakkeenomistajien yhdenvertaisuuden loukkausta, koska lunastusmenettelyyn osallistuvat osakkeenomistajat pääsisivät täten perusteetta parempaan asemaan kuin Phoenixin osto- tai lunastustarjouksen aikaisemmin hyväksyneet osakkeenomistajat.

7. Korkein oikeus toteaa, että Phoenix on määräysvaltaansa Tamro Oyj:ssä käyttäen päättänyt yhtiön osingonjaosta vuodelta 2003. Lunastusmenettelyssä osakkeenomistajien yhdenvertaisuusperiaatetta ei voida Phoenixin väittämällä tavalla soveltaa, koska kyseessä olevat osakkeet ovat osto- ja lunastustarjousmenettelyssä olleet kaupan kohteena eri ajankohtana kuin sinä, joka hinnanmäärityksen kannalta on ratkaiseva lunastusmenettelyssä. Sen sijaan yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että osingonjaon jälkeen Tamro Oyj:n osakkeenomistajat ovat keskenään samassa asemassa.

8. Phoenix ei ole 15.12.2003 esittämäänsä lunastusvaatimukseen ottanut varaumaa mahdollisen osingon vähentämisestä käypään hintaan perustuvasta lunastushinnasta. Lunastusmenettelyyn osallistuvilla vähemmistöosakkeenomistajilla on ollut oikeus luottaa siihen, että heille maksetaan lunastusvaatimuksessa esitetty osakkeen käypä hinta ja ettei siitä tehdä vähennyksiä, ellei tästä ole otettu mainintaa lunastusvaatimukseen. Tästä periaatteesta voidaan erityisistä syistä poiketa. Phoenix ei ole esittänyt tällaisia syitä.

9. Tamro Oyj:n osakkeen käypä arvo on ollut 4,51 euroa lunastusvaatimuksen esittämisajankohtana 15.12.2003. Käypä hinta on perustunut Phoenixin enemmistöosakkeista maksamaan kauppahintaan, Tamro Oyj:n osakkeiden lunastustarjouksessa maksettuun hintaan ja osakkeen pörssikurssiin ennen lunastusvaatimuksen esittämistä. Käypä hinta on siten perustunut osakkeen markkinahintaan lunastusvaatimuksen esittämisajankohtana ja sitä ennen. Korkein oikeus katsoo edellä mainitut seikat huomioon ottaen, ettei lunastusvaatimuksen esittämistä edeltävän ajankohdan mukaan määräytyvästä osakkeen käypään hintaan perustuvasta lunastushinnasta voida vähentää lunastusvaatimuksen esittämisen jälkeen pidetyn yhtiökokouksen päätöksen nojalla vähemmistöosakkeenomistajille maksettua osinkoa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller (eri mieltä), Mikko Tulokas (eri mieltä), Pasi Aarnio, Juha Häyhä ja Timo Esko. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Tulokas: Hankittuaan kaupalla ja julkisella ostotarjouksella yli yhdeksän kymmenesosaa Tamro Oyj:n osakkeista Phoenix on 15.12.2003 ilmoittanut lunastavansa osakeyhtiölain 14 luvun 19 §:n (145/1997) nojalla jäljellä olevat osakkeet.

Asiassa on riidatonta, että osakkeiden käypä hinta ennen lunastusilmoitusta ja välimiesmenettelyn käynnistämistä on ollut 4,51 euroa osakkeelta. Erimielisyys koskee pelkästään sitä, onko lunastushintaa tarkistettava sen johdosta, että Tamro Oyj:n yhtiökokous oli 29.4.2004 päättänyt jakaa vuodelta 2003 osinkoa 0,30 euroa osakkeelta.

Lunastusasioissa noudatettavan yleisen periaatteen mukaan lunastushinnaksi on määrättävä kohteen käypä markkinahinta, johon lunastus ei ole vaikuttanut. Pääsääntönä on siten, ettei myöhemmillä tapahtumilla ja varsinkaan lunastamisella ole merkitystä lunastushinnan kannalta.

Tamro Oyj on Phoenixin käyttäessä yhtiössä määräysvaltaa päättänyt jakaa osinkoa, vaikka vähemmistöosakkaiden äänet eivät olisi enää riittäneet vähimmäisosingon vaatimiseen osakeyhtiölain 12 luvun 4 §:n 2 momentin (145/1997) nojalla. Näissä olosuhteissa osingonjakopäätös ja vaatimus lunastushinnan alentamisesta osingon määrällä saatetaan nähdä yrityksenä rahoittaa lunastusta Tamro Oyj:n varoilla. Joka tapauksessa kysymys on lunastajan toimenpiteestä, joka ei lähtökohtaisesti vaikuta lunastushintaan.

Asiassa ei ole esitetty perusteita sille, että lunastajan maksettavaksi vahvistettua lunastushintaa tulisi alentaa sen johdosta, että osakkeelle on myöhemmin päätetty maksaa osinkoa. Viittaus osakkaiden yhdenvertaisuuteen ei tähän johda, koska osakkeiden luovutuksia on tapahtunut eri ajankohtina ja olosuhteissa, jotka eivät ole yhteismitallisia.

Päädyn siten samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.

Oikeusneuvos Möller: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Tulokas.